Eroja on muun Suomen ja koti-Pohjammaan välillä. Mun muu Suomi on nyt Pohjois-Karjala, mut oon huomannut että täällä asuvat muutkin suomalaiset jakaa erot ihan samalla tavoin.

Pohjammaalla on pääsiääsvalakia pääsiääslauantaina, täällä kokko juhannuksena.

Täällä kihlajaiset tarkottaa yleensä sitä, et kahvitellaan perheellä. Pohjammaalla kihlajaisissa on enempi väkiä ku häis.

Pohjammaalla yo-juhliin kutsutaan lehdessä, jokaseen juhlaan on käytännössä avoin pääsy, eikä järjestäjät voi tietää, ketä kaikkia tulee kylään. Täällä pitää odottaa henkilökohtaista kutsua.

Nämä erot tuli siitä mieleen, että meidät on ekaa kertaa kutsuttu valmistujaisjuhliin!! Jee!! 

Tämmöisen jaan tänäaamuna kanssanne, kun norpatin blogista sen päädyin katsomaan. Tai siis kuuntelemaan. Kaikemmoosta.

Tuli melekeen ylisuomalainen olo kun oli niin kaksiväristä tuolla pihalla (ainakin jos oli takakenossa ja tapitti ylöspäin).





Minä se en meinannu muuta nähdäkään kuin puita, puita, ja kato Sami tuollakin ihana puu! Uskomattoman kauniin näköisiä oli huurteiset puut ja oksat kirkkaassa vastavalossa!

Tämmönen kiva haaste oli kaverin blogissa, päätinpä tehdä itsekin. Näissä on sitten päivän tai kahden virhemarginaali. Aina ei ihan sattunut tälle 19.päivälle.

Etsi digikuvistasi kuva tasan

* puolen vuoden takaa
* yhden vuoden takaa
* kahden vuoden takaa
* kolmen vuoden takaa



Puoli vuotta sitten
..oon näemmä ollut Ilmajoella ja kuvannut lehmiä kello 22:17, joita minä ja Maria käytiin aina pienenä hoitamassa.



Vuosi sitten
..oltiin Keuruulla, ja yllättäen sinne kahden viikon tae-kurssille sattui myös meidän hyvät ystävät, joiden kanssa oltiin kyllä sitten kaikki liikenevä aika. Ja jokainen tauko pelattiin kimbleä tai fitsiä.



Kaksi vuotta sitten
... oli vuosi 2008 ja pyydystettiin kavereitten sängyn alta suloinen koalapupu syliin. Sama kaveri tuli meille kerran hoitoonkin sitten!



Kolme vuotta sitten
Kai tämä on sitten tapahtunut, kun siitä on oikein kuva pitänyt ottaa, ainut kuva koko päivänä. Tarkalleen tänäpänä vuonna '07 veljeni teki meillä lumitöitä.



Neljä vuotta sitten
Ja hypitään nyt vähän haasteen yli, kun löytyi vielä vuodelta 2006 juurikin 19.päivä otettu kuva. Pitäiskö katsoa vielä, löytyykö vuodelta 05 kuvia.. taitaa olla kyllä kaikki poltettuna dvd:ille, silloin kun ne semmosille vielä mahtuivat.



Viisi vuotta sitten
No tämmönen puu nyt löytyi, joskin päivämäärällä 28.1. Eli 5 vuotta sitten, vuodelta 2005! Hurjaa. Joensuun.. jostakin puistosta, jonka poikki kuljettiin aina uljaasti opintoihimme, minä Samin jopparilla körötellen, kun oli näihin aikoihin vain yksi pyörä.

Samin sisko toi täällä käydessään tommosen kukkasen. Se oli ihan nupulla ja semmonen, et aattelin että ehdin tappaa sen ennen ku se kukkii, jos nyt ees kukkis sinä aikana, kun vielä ollaan täällä. Ja kukki se! Ensimmäinen kuva otettu illalla, toinen kuva seuraavana päivänä! Miten voi amaryllis noin nopeasti tuosta vaan avautua. Senhän olisi voinut nähdä silmin. Ja kaunis kukka muutenkin, tommonen. Ei mulla ookkaan ikinä ollu mitää hianoo kukkaa. Ruma kukka oli, mut se kuoli onneks nopiaa. Mutta sen ajatus oli kauniimpi.

Ei me oikeen ruoista ymmärretä ku se, mikä maistuu hyvälle.

Me ku löydetään joku uus juttu, josta tykätään, ni sitä sitte yleensä syödäänki kunnes kyllästytään. Viimeisimpiä hittejä on ollu keitot (kalakeitto ja jauhelihakeitto), ku ei oikeen ikinä oo niitä tehty ku ne on niin tylsiä, mut nyt ne onki ku meille nakutettu! Kerran tekee, ni on aika helppo ja sitä saa syödä parikin päivää. Meillä ku tuo ruoka saattaa jopa jäädä väliin, ku on niin vähän aikaa ruoanlaittoon tai syömiseen. Ja kiva kikka oli käyttää esimerkiksi tässä kuvan jauhelihakeitossa perunana perunasipulisekoitusta! On hyvää, eikä tarvi niitä perunoja keittää ja sipuleja pilkkoa, jos ei ehi! Ja sit keittolautaselle vielä juustoa ja tuoretta tomaattia.



Kaikenlaista oppii aina kyläillessään. Sinin luona söin lohessa sinihomejuustoa, ni sepä piti koittaa itekin! Ja kyllä tuli herkkua ainakin mun mieleen, vaikka ennen en oo oikeen mielelläni auraa tai muuta sinihometta syönyt, muuten ku ehkä pizzassa. Lisänä mustapippuria ja tomaattia.

No ny on tähteä ikkunassa, kynttiläkruunua (tietenkin valkoisesta tilasta) ruokapöydän päällä ja valoja ja muutama pallokin pitkin seiniä! Jos ei tuu lunta, niin valoisuus on saatava jotenkin muuten, ja eikä tuo yhtään haitannut että joulukuu alkoi, ny passaa tunnelmoida. Meille glögille vaan, punaisessa pannussa sen lämmitän ja kaadan ohi kupista!

Tuli mieleen kun Ampsu kommentoi edelliseen niistä kaislanpätkistä.

Kyllon harmaata ja väritöntä ja pimiää ja foreca sanoo samaa viikko takaperin ja vielä viikon etihäppäinki. On se mukavata. Onneks valoisa aika on täällä pitee ku lapissa! Pari vuotta sitten Murmanskissa ehti tehdä vain yhden asian "valoisan" aikana, ja sekin valoisa oli sama kuin auringonlaskun jälkeinen aika täällä. Että on meillä mukavasti, aurinko ja kaikkee, paitsi ettei oo. Viikko sitten (?) kaikki hehkutti facebookissa aurinkoa, olis käyny täälläki, ees hetken.. Tämmönen kotieläjä vauvansa kanssa arvostaisi sitä aurinkoa enemmän kuin ennen! Joskus käy niin, että en pääse valoisan aikana pihalle ollenkaan. Silloin tulee niin kaamosolo päähän.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.